... Jaahas... Eka inssi tuli missattua koska tikutin positiivisen oviksen sunnuntaina, ei saatukkaan maanantaille inssiä... Luomusti siis mentiin.. Tässä nyt odottelua että tärppäskö vaiko eikö..

Torstaina tehtiin munatorvien aukiolotutkimus... Sain ohjeeksi ottaa tuntia ennen tutkimusta särkylääkkeet ja ennen tutkimusta lääkäri vakuutti ettei tutkimus satu ollenkaan. Mutta jostain syystä katetrin laitto ei meinannu onnistua ja sit kuitenkin joutuivat vähän nipistelemään että katetrin laitto onnistui.. Siinä vaiheessa sattu jonku verran, mutta muuten tutkimus oli kivuton.

Ja siis, munatorvet on auki! Lääkäri joutui lähtemään melkein heti pois, mutta sairaanhoitaja antoikin sitten ohjeet... Eli nyt eletään sitä vaihetta, että koska miehellä siemenneste on ok, minussa ei ole löydetty mitään vikaa, ettei lapsettomuudelle ole mitään syytä. Ja koska syy ei ole meissä kummassakaan tehdään tämän kierron oviksen aikana ensimmäisen kerran inseminaatio

Ajattelin pitkään etten tästä julkisesti puhu, en pukahda. Kuitenkin asia on niin iso, mieltäpainava ja suuri ja jokin anonyymi purkautumispaikka olisi hyvä saada...

Miehen kanssa olemme yrittäneet saada "projektissamme" tulosta ja reilun vuoden verran. Pettymyksiä kuukaudesta toiseen.. Itkua, surua, raivareita, toivoa ja haaveita... Ja kaikkea siltä väliltä.

Tämän vuoden puolella sitten olemmekin käyneet lääkärissä ja saaneet lähetteen lapsettomuuspolille. Nyt takana ensimmäiset tutkimukset ja minulla on vielä edessä yksi tutkimus. Se määritteleekin sitten pitkälti sen, millaisia hoitoja on tiedossa.

Blogi on oman pääni purkautumista varten, ettei tarvitse aivan kaikkea sisällään pitää ja kantaa..